Töölö-Dakar-talvileiri
3.1.—6.1.2005
Missä olisikaan otollisempaa suorittaa Remppa-merkki senegalilaisen terveysaseman ehostamiseksi kuin paikan päällä, Senegalissa? Siispä rallia Dakariin! Aivan leirin suunnittelun loppumetreillä leirin johto kuitenkin joutui toteamaan kalenterimyynnistä saatujen rahojen rajallisuuden: Dakariin ei mennä tälläkään vuosituhannella. Etelään piti kuitenkin päästä, ja Töölö-Dakar -leiri päätyi Inkoon lähelle. Loppumatka suoritettiin ajatuksen voimalla.
Bussin saavuttua ja lähdettyä leirin seitsemälletoista osallistujalle pystytettiin sekä puolijoukkue- ja kymppiteltta. Vaikka pakkasasteet oli laskettavissa yhden käden sormilla (mukaan lukien nyrkki, nolla), ei ollut toivoakaan hakata kiiloja maahan. Onneksemme lähistöltä löytyi nostolavoja ja neljän uroon kannettavia läpijäätyneitä pöllejä. Leirin ensimmäinen ateria oli kenties leirin mieleenpainuvin, afrikkalaiseen tapaan maustettua keittoa. Ruoan jälkeen nopeimmat aloittivat vanerirasian teon.
Iltapäivällä tutustuimme päidemme tavarankanto-ominaisuuksiin ja senegalilaisiin leikkeihin. Pulkkamäkeä ja pulkkia ehdittiin myös koetella. Ensimmäinen ilta päättyi saunan oleskelutilassa nautittuun nk. 'kuivaan hedelmäsalaattiin'. Nami nami. Puolijoukkueteltan kamiinaan laitettiin tuli mutta kymppiteltan miehittänyt Liblikas+keittiö -kokoonpano päätti yksissä tuumin, ettei näin lämpimällä säällä tarvitse lämmittää telttaa. Meille nuoremmille oli kuitenkin aiheellista näyttää, miten saada jalaton kamiina sytytysvalmiiksi.
Toinen päivä starttasi Intercontinental-luksus-aamiaisella, jota lähdettiin sulattelemaan Ollin vetämälle kävelylenkille. Paikkaa jossa olisi ollut tarpeeksi lunta ja tarpeeksi vähän puita sujuvalle pulkanlaskulle ei löytynyt ympyrää kävelystä huolimatta. Häviävinä tunteina ennen lounasta pelattiin tavallisesta poikkeavaa Afrikan tähti -peliä talon yläkerrassa. Poikkeavaa siinä oli, että pelinappuloiden antama illuusio timantteja kaivavasta seikkailijasta oli harvinaisen todentuntuinen. Nappuloina toimivat siis elävät ihmiset ja pelilauta oli sen mukainen. Tuurin lisäksi kyseisessä versiossa peliä piti myös osata vastata kysymyksiin Senegalista. Jos uskalsi rahoittaa kaivuun ja osasi vastata kysymykseen oikein, saattoi löytää lego-ukon tai nastan. Jippii. Iltapäivä kului vaneria veistäessä.
Iltaohjelma tapahtui jälleen saunalla. Terveysasemaa Tansaniassa rakentaneella leirillä piipahtaneella Airoloiden isällä oli mehukkaita juttuja kerrottavana elämästä villi-ihmisten maassa. Harvemmalla on esimerkiksi ollut uniaan varjelemassa tavanomaisen enkelin lisäksi jousipyssyillä varustautuneita vartijoita. Illalla syötiin thaimaalaista lihapataa ja käytiin saunassa. Taivaan yhä hämärtyessä tajuttiin vielä vapauttaa kymppiteltan miehistö puolijoukkueteltan lämmityksestä. Kymppiteltassa nukkui keittiön lisäksi Olli ja allekirjoittanut.
Kolmannen päivän aamusta minulla on vain unensekaisia havaintoja. Herättämistä epäröidessä on hyvä muistaa nyrkkisääntö, ettei Juhon tarvitse antaa nukkua kauempaa kuin kaikkien muiden. Päivää tähditti ylä- ja alamäkiä suosiva hike. Suksien puuttumisesta johtunut reitin lyhennys oli jopa liiallista, ensimmäinen vartio oli tulossa takaisin oltuaan reissussa vasta viisi tuntia. Allekirjoittanutta harmittaa, että vain yksi vartio kolmesta löysi ilmiselvät piilorastit 6 ja 7. Hikepäivän toinen kohokohta oli saunalle päättyvä ihq-kynttiläpolku, jonka esittämä moderni filosofia meni useimmilta yli huivin ja hilseen.
Hämmästys oli suuri, kun leirin kolmannelle ja viimeiselle iltanuotiolle oli sytytetty ihka oikea nuotio! Siinäpä kerrottavaa jälkipolville ja heti lettuja ja makkaroita paistamaan! Viimeisenä yönä kymppiteltasta löytyi enää Iso-Martti, allekirjoittanut ja kymmenisen litraa sulanutta lunta.
Lähtöpäivä sujui rattoisasti cocktail-kutsuilla ja siivoten. Molemmat teltat saatiin jäästä huolimatta asianmukaisesti pakattua. Leiriltä puuttui vain lumi, kunnon pakkasasteet ja Martti Koivisto.
Juho Häme